Kuinka aloitan sukututkimuksen?

Mitä sukututkimus on?

Sukututkimus l. genealogia on eräs historiatieteen haara.
Ihmisistä on kaikkina aikoina jäänyt jäljelle ”jätteitä” l. erilaisia kirjallisia tai muistitietoon perustuvia lähteitä, joihin sukututkimus(kin) perustuu.

Miksi sukuani pitäisi tutkia?

Sukututkimukseen voi olla moniakin syitä, mutta eräs keskeinen on vastaus kysymykseen: Kuka minä olen? Jos et tunne menneisyyttäsi, et voi ymmärtää nykyisyyttäsi.
Sukututkimus on parhaimmillaan kuin palapeli, jota kootaan ja vähitellen kuva omista juurista alkaa selkiytyä ja muodostua. Kuva on kuitenkin aina subjektiivinen. (=omakohtainen)
Lähteistä avautuva kuva olisi hyväksyttävä sellaisenaan, sekä kielteiset, (mahdolliset rikokset, aviottomat lapset, sairaudet…), että myönteiset asiat. Jokaisen omat juuret ovat ainutlaatuiset ja arvokkaat sellaisenaan.
Tutkimus voi antaa totuudellisemman kuvan suvun tarinoihin. Usein ne ovat vain osaksi totta. Sukujen ”peitetarinat”, joilla on pyritty selittämän tapahtuneita, ehkä kipeitäkin asioita, ovat yleisiä.

Mitä sukututkijalta vaaditaan?

1. Pitkäjänteisyys. Sukututkimuksessa ei toimi asenne ”Kaikki, mulle, heti, nyt”!
2. Lähdekritiikki. Looginen, (= johdonmukainen), ajattelu on tärkeä apuväline= Voiko joku olla totta?
3. Tarkkuus. Mahdollisuuksien mukaan useiden lähteiden rinnakkainen käyttö. Tarkista tiedot.
4. Auttava ruotsin kielen taito. Lähteet pääosin ruotsinkielisiä 1800- luvun lopulta taaksepäin. Perussukututkimuksen sanasto on suppea. Hyvä sukututkimussanasto on tärkeä apuväline myös käytettyjen lyhenteiden ymmärtämiseen.
5. Vanhojen käsialojen lukutaito. Luettavuus vaihtelee ja yleensä vaikeutuu mentäessä uudemmasta vanhempaan. Oppiminen tapahtuu ennen kaikkea harjoittelemalla.
   Käsialaoppaat ja erilaiset luotettavat tietokannat hyviä apuvälineitä.
6. Historian tuntemus. Yleinen historia ja paikallishistoria. Helpottaa asioiden hahmottamista ja tekee tutkimuksesta mielenkiintoisempaa. (esim. oman suvun vaiheet sotien ja muiden kriisiaikojen aikana)
7. Hienotunteisuutta ja tietosuojasäännösten tuntemusta. Mitä tietoja saa jakaa julkisesti tai toisille tutkijoille, mitä ei. Arkaluonteisten tietojen asianmukainen käsittely.

Miten pääsen alkuun?

1. Haastattele iäkkäitä ihmisiä. (sukulaiset, naapurit, ystävät, tuttavat) – Arkistot pysyvät, ihmiset eivät!
2. Käy läpi mahdollisesti säilyneet kirjeet, päiväkirjat, lehtileikkeet, valokuvat, perheraamatut, perukirjat, kauppakirjat, lainhuutotodistukset jne.
3. Ota mahdollisuuksien mukaan selvää, onko joku jo tutkinut sukuasi. (esim. sukututkimukseen keskittyvät sosiaalisen median ryhmät, sukututkimusyhdistykset, sukuseurat, SSS:n kirjastotietokanta https://www.genealogia.fi/kirjastotietokanta)
4. Selvitä tutkittavasta suvusta koetti, (= lähtöhenkilö), joka on syntynyt vähintään 100v sitten. Jos et saa syntymätietoa selville esim. kotiarkistosta, muistitiedon avulla, hautakivestä tms., niin seuraavaksi…
5. Tilaa virkatodistus henkilön kotiseurakunnasta

Miten etenen- oma tutkimus

Kirkonkirjat, (kastetut, vihityt, haudatut, muuttaneet ja rippikirjat) ovat perussukututkimuksen tärkeimmät lähteet.
Ilman rippikirjojen muodostamaa yhtenäistä ketjua luetettavaa sukututkimusta on vaikea tehdä.
Valtaosa kirkonkirjoista on digitoitu l. kuvattu alkuperäisinä nettiin. Alle 100v vanhoja netissä ei saa julkaista. Useimmissa seurakunnissa digitointi ulottuu vasta 1900-luvun taitteeseen.
Arkistolaitoksen http://digi.narc.fi/digi/puu.ka digitaaliarkisto
Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen https://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm
digitaaliarkisto. (uusimmat tiedot vain jäsenille)

Kirkonkirjojen tutkimisessa käytetään rinnakkaistekniikkaa eli rippikirjojen ohella tietoja tarkistetaan historiakirjoista. (kastetut, vihityt, haudatut, muuttaneet)
Joissain seurakunnissa kirkonkirjat ovat tuhoutuneet, jolloin joudutaan käyttämään korvaavia lähteitä. (mm henkikirjoja)

Tutkimusten tallentaminen

Merkitse käyttämäsi lähde ylös heti kun olet löytänyt tiedon. (et välttämättä muista sitä enää huomenna)
Pidä tietosi järjestyksessä (tekstinkäsittelyohjelmat tai valmiit sukututkimusohjelmat)
Jos tallennat elossa olevien ihmisten tietoja, tee rekisteriseloste
https://www.genealogia.fi/rekisteriselostemalli

Miten eteenpäin?

Rajaa tutkimuksesi. Tutki ainakin aluksi vain yhtä sukulinjaa kerrallaan.
Kun hallitset perusteet, älä tyydy vain keräämään henkilöitä ja vuosilukuja, vaan myös ”lihaa luiden päälle” l. elettyä elämää.
Iloitse pienistäkin löydöistä
Verkostoidu! (esim. sukututkimusyhdistykset, sukuseurat, erilaiset sosiaalisen median harrastusryhmät jne…)
Nauti harrastuksestasi!

Mitä jos sukusi on jo tutkittu?

Kirkonkirjoissa on vain murto-osa lähteistä, joita suvustasi on todennäköisesti jäänyt.
Sekä digitaaliarkistot, että arkistolaitos sisältää valtavan märän tietoa, jonka joukossa oleva sinun sukuasi koskeva tieto odottaa löytäjäänsä!